Eräänä vilpakkana talviaamuna vedin toppaa niskaan. Vaikka aamut voivat olla Välimeren leudottavasta vaikutuksesta huolimatta Málagassakin viileitä, nyt oltiin suuntaamassa kohti Granadan vuoristoa, jossa on todellinen talvi. Luntakin.
Meidän auton lisäksi nokan kohti Alpujarran aluetta käänsi myös yksi ”hippivolkkari”. Kulkuetta johti pakettiautosta tehty matkailuauto. Ohjaksissa oli espanjalaisen perheemme luontoekspertit, muun muassa maastojuoksua ja patikointia harrastava pariskunta.
Ensin A7-moottoritie ja sitten mutkittelevat vuoristotiet veivät meidät maittavan ja erittäin edullisen (12 euroa neljältä hengeltä) maalaisaamiaisen kautta Capileiran kylään. Matkaa tuonne Sierra Nevadan luononpuiston ytimeen on noin 130 kilometriä.
Saapuessamme lähes 1500 metrin korkeudessa sijaitsevaan valkoiseen kylään oli kirpakka talviaamu väistynyt. Aurinko lämmitti odotuksia enemmän. Kun suuntasimme patikkapolulle, piti heti pysähtyä vähentämään vaatetta. Mieheni siskon puoliso veti koko päivän t-paidalla.
Itse käytin pysähdyksen hyväksi ja ikuistin vuoristomaisemaa vasten seisovan, arabien aikoinaan rakentaman kylän kameralle. Kylästä lähtee useita patikkapolkuja. Meidän valitsemamme PR-A 69 -reitin alusta näkyi koko Capileiran kylä ylhäältä päin. Lisäksi maisemat avautuivat alas Poquieran laaksoon, jossa seisoo kaksi muuta suloista kylää, Bubión ja Pampaneira.
Moni valitsee patikkareitin, joka kiertää nuo kolme Alpujarran kylää. Me päätimme nousta korkeimmalla sijaitsevasta Capileirasta vieläkin ylemmäs, kohti valkoisena siintävää Mulhacénin huippua.
Mulhacén on Sierra Nevadan vuoriston ja koko Manner-Espanjan korkein huippu. Ihan sinne 3 478 metriin emme toki kivunneet. Ajatuksena oli tehdä rento muutaman tunnin retki ja palata Capileiraan lounaalle.
Patikkareitillä ihastelimme niin valkoisia Sierra Nevadan huippuja kuin ohittamaamme vesivoimalaitosta ja kappelia. Paluumatkalla ylitimme sillan kauniissa vuoristojoen uomassa. Tiesithän, että ruska loistaa oranssina ja keltaisena Andalusiankin luonnossa!
Kymmenen kilometrin lenkin kohokohta oli hetki, kun kapealla ja jyrkällä vuoristopolulla alkoi kuulua kellon kolinaa. Meidän piti hypätä vauhdilla sivuun, ettemme jääneet tottuneesti ylös kipuavien sorkkien alle. Kolme muulia keinui koristeeluin satuloin ja kantamuksineen ohi.
Kun palasimme Capileiraan, huomasimme, että aurinkoinen lauantai oli houkutellut muitakin vierailijoita pieneen 500 asukkaan vuoristokylään. Meni hetki ennen kuin löysimme vapaan pöydän. Onneksi kylässä on lukuisia ravintoloita.
Päädyimme kirkkoaukiolta lähtevältä kujalta sijaitsevaan puoti-ravintolaan. Bodega la Alacenan takatilassa olevan pöydän ääressä nautimme niin tynnyristä suoraan tarjoiltua paikallista viiniä kuin tapaksia. Pöytä notkui alueen tyypillisistä vuoristokinkun siivuista, lukuisista juustoista, tuoreesta leivästä ja artisokan sydämistä. Meidän makunystyrämme syttyivät etenkin paikallisille vuohenjuustoille.
Kun vatsoihin oli saatu täytettä, tutustuimme itse kylään. Puikkelehdimme pienillä kujilla ja hypistelimme käsityöpuodeista ulos kujille asti pursuavia monivärisiä mattoja, koritöitä ja keramiikka. Ne tuovat ihanaa väriä muuten kokonaan valkoisen kylän kujille.
Capileirassa ihastuin etenkin Alpujarrasin alueelle tyypillisiin savupiippuihin. Suloiset piiput ovat kuin pieniä minitaloja tasakattoisten valkokalkittujen talojen yllä. Niiden välistä aukeavat maisemat ovat toinen hyvä syy vierailla Capileirassa.
Pian lauantai-ilta alkoi hämärtyä kylässä, mutta tunnelma ja elämä alkoivat vasta syttyä. Itse nautimme herkulliset vohvelit ja kahvit kansainvälistä tunnelmaa huokuvassa Teteria Magick -kulttuurikahvilassa. Sisäpuolelta paikka on boheemin viihtyisä, mutta parasta antia on – sään suosiessa – terassi, jossa voi nauttia pimenevän illan upeasta värishowsta vuoristomaisemaa vasten. Tunnelman kruunaa musiikki.
Pienet etenkin Calle de Barranco de Poqueira -kadun varrella sijaitsevat kuppilat, kahvilat ja suklaapuodit olivat täynnä ihmisiä odottamassa siirtymistä illan rientoihin ja pian aukeaviin tapas-ravintoloihin. Me kuitenkin suuntasimme tällä kertaa takaisin rannikolle, kotiin Málagaan nukkumaan. Musta, synkkä ja valoton serpenttiinitie sai hieman tämän kartanlukijan sydämen pamppailemaan, mutta kotiin päästiin turvallisesti.
3 SYYTÄ VIERAILLA CAPILEIRASSA
- Maisemat – keskellä Sierra Nevadan luonnonpuistoa sijaitseva kylää ympäröivä luonto, joenuomineen ja kaukaa siintävine huippuineen on upea. Valo ja värit tuntuvat erilaisilta kuin kymmenien kilometrin päässä Välimeren rannikolla.
- Omaleimainen arkkitehtuuri – valkokalkitut vuorenrinteessä seisovat talot erottuvat muista maurilaisten perustamista andalusialaiskylistä. Laatikonmallisten, tasakattoisten talojen kattoja piristää ”hatulliset savupiiput”.
- Perinteiset käsityökaupat ja ravintolat – alue on kuulu etenkin vuoristojamóneista eli kinkuista. Harva pystyy ohittamaan suloiset käsityöpuodit, jotka värittävät kapeita ja mäkisiä kujia.
❤ Eevagamunda
P.S. Kurkista ihmeessä täältä, kuka on Eevagamunda.
Eevagamunda 
Kiva, että kävit blogissani ja sitä kautta löysin nämä sinun tekstisi. Olen juuri lähdössä pariksi viikoksi Granadaan ja etsiskelin päiväretkikohteita sieltä käsin. Capileiran ja Alpujarran seutu näyttää ihan mahdolliselta. Ihania kuvia ja maisemia!
TykkääTykkää